keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Ihana kevät!

Voi ihmeiden kevät. Voikukkia on jo täydessä kukassa talomme nurkalla. Jotenkin olisin ajatellut niiden parhaan kukkima-ajan olevan kesäkuussa, mutta tällä menolla siemenetkin on jo pöllytetty taivaan tuuliin siihen mennessä. Onhan se kiva väriläiskä, vaikka rasittava rikkakasvi onkin.

Lähde: http://fresh-basil.com/2011/04/15/delicious-dandelions/

Voikukista tuleekin mieleen vaarini.. Voikukka on aina ollut hänen inhokkinsa ja muistan kuinka ollessani pienenä isovanhemmillani yötä, vaari kitki pihastaan joka ainoan voikukan juurineen - siis myös nurmikolta. Sama homma jatkuu edelleen, koska vaari on melkoinen puutarha-aktivisti ja vielä hyvässä kunnossakin hoitaakseen puutarhaansa. Kyllä se kasvi-intous tulee suvusta. Äidin puolelta vaari on se kasvi-intoilija, mummi on vähemmän, vaikka onhan hänelläkin jokunen sisäkasvi. Isän puolelta mummu on myöskin melkoinen viherpeukalo. Hänellä tuntuvat viihtyvän mitkä tahansa kasvit, ja hänellä on todella paljon luonnonkasvien tietämystä. Ja niinpä isä ja äiti pitävät kumpikin kasveista (kasveja ostellaan usein ja puutarhaa laitellaan antaumuksella) ja sitä rataa minusta tuli tällainen kasvi-ihminen itsekin.

Joskus 11-vuotiaana aloin kunnolla kerätä ja hoidella omia kasvejani. Tuo ikä on helppo muistaa, koska muutimme silloin Kangasalan keskustasta Ruutanan peräkylään ja minulla tietysti vaihtui koulu siinä vaiheessa. Yksi elämän taitekohta. By the way, samoihin aikohin aloin myös säveltää pianolla, joten sekin on helppo muistaa, että ensimmäisen kappaleeni tein 11-vuotiaana.

Leskenlehtien ja sinivuokkojen aika alkaa olla ohi. Niitäkin kuvailin tienpientareelta. Jotenkin se on hienon näköistä kun harmaasta maasta työntyy esiin keltainen tai sininen väriläiskä.


No johan nyt on markkinat.. juurikin tässä huomasin, että olenkin kuvannut varsinaisen otoksen.. tupakantumppi leskenlehtien juuressa! No, ehkä se vain korostaa kontrastia likaisen ja puhtaan välillä, hope so...

Nyt alkavat myös lehtipuut olla täynnä hedekukintoja. Minulle tulee niistä ihan mieleen korvakorut, jotka on ripustettu oksille roikkumaan, hihi. Ja koivuissa alkaa olla hentoa viherrystä, kun silmut aukeavat. Ah kevättä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...